Suomifutiksen nousuja, uhoja ja tuhoja

Sopupelit eivät ole mikään tuore ilmiö, entisaikoihin jopa pääsarjatasolla saattoi lajissa kuin lajissa ostaa merkityksettömän ottelun saunaillan tarjoamalla. Suomalainen jalkapallo sai kuitenkin tuta nahoissaan kansainvälisen vedonlyöntibisneksen hämärämmän puolen vantaalaisen AC Allianssin tuhonneessa saagassa, joka käsitti mystisen kiinalaisomistaja herra Yen ja kasan enemmän tai vähemmän ammattimaisia belgialaispelaajia. Allianssi kaatui sopupeliepäilyihin, talousvaikeuksiin ja näistä aiheutuneeseen liigalisenssin hylkäämiseen. Rovaniemen Palloseuran, AC Oulun ja IFK Mariehamnin pelaajia on myös 2000-luvulla syyllistynyt otteluiden manipulaatioon. FC Jazzin pimeänä maksetut palkatkaan eivät ole unohtuneet. Myös Tampere United ja porilainen Antti Sumialan projekti FC PoPa kaatuivat lopulta pääasiassa vetovilppi- ja/tai rahanpesuepäilyihin, vaikka näiden tapaukset ovat jollain tapaa vieläkin avoimia. Sekä TamU että PoPa ovat startanneet toimintansa uudelleen alasarjoista lähinnä seurojen kannattajien aloitteesta, ja viime kaudella uusi TamU-K karsikin jo Kolmoseen noususta, FC Raumalle lopulta rankkareilla taipuen.

Espoolaiseen FC Honkaan ei liittynyt tiettävästi sopupelejä, mutta ”espoolainen unelma” euromenestyksestä ja Tapiolan uudesta jalkapallostadionista sai karun päätöksen liigalisenssin eväämisen myötä kaudelle 2015. Myös perinteikäs MyPa menetti lisenssinsä talousvaikeuksien takia ja saa hakea vauhtia Ykkösestä.

Lienee selvä, että edellä mainitut kuraa ja loskaa keränneet tapahtumat ovat olleet omiaan nakertamaan suomalaisen seurajalkapalloilun uskottavuutta. Mutta median mässäilystä ja klikkien keräyksistä huolimatta ne eivät ole koko kuva, vain pieni osa sitä. Ne ovat jotakin, jolla on helppo mässäillä silloin kun menestystä ei tule.

Kannattajien rooli

Kuten edellä mainitsinkin, TamUn ja PoPan tapauksissa kannattajat eivät jääneet tumput suorina odottelemaan talven kääntymistä kevääksi, vaan alkoivat organisoida seuratoimintaa uudelleen. TamU:n kannattajaryhmä Sinikaarti oli (ja on) parhaimmillaan upean, kansainvälisen tason tifoa ja meininkiä katsomoon järjestänyt porukka, joka määrällisestikin antoi hyvän taustan uuden toiminnan aloittamiselle puhtaalta pöydältä. Kutosesta yhden harrastesarjakauden jälkeen aloittanut TamU-K nousi kahden kauden aikana Neloseen, josta se, kuten todettua, kolkutteli heti Kolmosen portteja. Seuralla on tätä nykyä myös kakkosjoukkue, harrastejoukkue, futsal-joukkue sekä muutama juniorijoukkue.

Uuden PoPan, eli Porin Palloilijoiden, taustalla oli alkujaan pieni FC PoPan Kakkosen ajoista kentän laidalla pyörinyt Siniveriset-kannattajaryhmä, joka parhaimmillaan taisi kerätä 20-30 ääneenkannattajaa Porin Stadionille ja vierasmatkoille. Nousuja ei PoPa ole alasarjoissa kerännyt, mutta tekeminen on näyttänyt hyvältä ja nousujohteiselta sielläkin.

Kannattajien rooli ei siis välttämättä ole passiivinen, kuten usein kuvitellaan. Myös FC Lahden ja JJK:n tapauksissa kannattajaryhmillä on ollut merkittävä taloudellinen panostus seurojen tulevaisuutta turvattaessa. FC Lahden kannattajat maksoivat osittain jopa seuraikoni Rafaelin palkan.

Maajoukkueen kannattajayhdistys SMJK (nokkelasti nimetty Suomen Maajoukkueen kannattajat ry) on saanut näyttävillä tifoillaan ja äänekkäillä chanteillaan paljon huomiota, ja Olympiastadion Pohjoiskaarteeseen ympäri Suomea kerääntyvä jalkapallofanaatikkojen massa onkin osaltaan kasvattanut maajoukkueen keräämää mediahuomiota ja saanut monet lähtemään Stadikalle kansainvälistä fiilistä kokemaan. Ainakin osittain paljon Espanjan koripallon MM-kisoissa Bilbaossa huomiota kerännyt Susijengin kannattajalauma on saanut paljon vaikutteita SMJK:n toiminnasta.

Moni on syyttänyt kannattajia ulkomaisen kannattajatoiminnan ja jopa huliganismin apinoinnista. Toki suomalaisissa katsoimoissa näkee futiksen ja jääkiekon puolella kaikenlaista nahinointia aika ajoin, mutta mikään uusi ilmiöhän tämä ei ole meilläkään. Lisäksi organisoitu kannattajien välinen väkivalta on melko marginaalinen ilmiö, johon poliisi on nähdäkseni reagoinut joskus vähän ylimitotetuinkin ottein. Huligaaniongelmaa Suomessa ei ole, eikä sellaista tarvitse väkisin luodakaan.